perjantai 29. elokuuta 2014

Syksyn hetkiä







Ilmat on nyt viilenneet ja päivät lyhenneet - syksy on tullut. Puolet tuntsareista on alkanut kasvattaa jo talvikarvaa ja esimerkiksi Herba ja Maja nänyttävät ihan joltain karvamammuteilta. :D Yritettiin Linnean kanssa yrittäää klippaa Majaa, mutta klipperi ei ollut kovin yhteistyöhaluinen, joten yritykseksi se jäikin..  Aina jossain vaiheessa syksyä, kun alkaa tulemaan pimeetä ja viileempää (hepat tulee sisälle yöksi ja leirien loppumisen myötä vähemmän tunteja) hevoset alkavat kerätä virtaa. Kivahan se on kun hepat on energisempiä, mutta usein se enrgia käytetään enemmän mm. maneesin päätymörköjen kyttäilyyn kuin työskentelelyyn. Tästä syystä ollaan paljon irtohypytetty ja -juoksutettu heppoja. Se on kivaa vaihtelua treeniin, ja monet hevoset tykkäävät, kun saavat vähän aikaa vapaasti leikkiä ja riehua kentällä. Irtohypytys kuuluu myös kokeneimpienkin estehevosten treeniin. Siinä hevonen oppii ajattelemaan itse, ja se kehittää hyppytekniikkaa, kasvattaa voimaa, venyvyyttä, notkeutta jne.. Siinä saa tehtyä tosi monenlaisia eri harjoituksia. :)

Vähän on koko ajan jotenkin haikea olo kesän loppumisesta. Onneksi syksyssä on muutamia hyviäkin puolia! Mun pelastus on omenamuru ja iloiset syyspäivät. Parin viikon ajan piinannut kauhea sade- ja ukkoskuuro on vihdoin väistynyt, ja nyt ulkona on tosi kiva olla! Ei yhtään liian kylmä tai kuuma, kenttä on hyvä (ei upota taikka pölise, on just täydellinen!)
Mulla on kuitenkin ollut tosi outo tunne, että jokainen päivä vain toistaa edellistä ja aika vain katoaa jonnekkin. Ei tässä mitään vikaan sinänsä ole, olen ihan tyytyväinen täällä. Se on vain tosi hassu olo, kuin yhtäkkiä vaan tajuaa, että aika kiitää eteenpäin kuin pikajuna. Vanhuusko tässä nyt iskee...?

Iloista syksyä kaikille!

Ama

tiistai 26. elokuuta 2014

Siirrytäänkö kultakaloihin?

Koulukisat oli aika pohjanoteeraus.

Meidän kisatiimillä on varmaan joku kirous, ettei koskaan onnistu. Kisapaikalla kentän pohja oli koko viikon rankkasateiden jälkeen aika kuravelliä, välillä vähän liukasta ja upottavaa. Hiirin mielestä tuomarinpäädyn koirat oli hurjan jännittäviä, ja se säikkyi niitä pari kertaa. Mulle iski taas kisajännitys ja unohdin ratsastaa... Rata oli aika katastrofi, ja saimmekin päätähuimaavat prosentit 50,3! Siiri puolestaan oli kummallakin radoillaan (Sonia heC, Mari KN) tosi hyvän ja tarmokkaan näköinen, ja sai parempia prosentteja. Marin kanssa Siiri teki 56,2 % suorituksen ja ratsukko oli kuudensina. Maja tepsutti kivat radat, mutta eu saanut kovinkaan kummoisia pisteitä. Tassu puolestaan oli hieman virtaisa...  joten ei silläkään sujunut niin hyvin. No, treeniä treeniä! ;) Kuvia ja videoita kisoista on tulossa (kunhan ne vain joku jaksaisi ladata koneelle.)
Hiirin mielestä olisi paljon kivempaa kirmailla
villisti kentällä kuin mennä koulukisoihin :)

Cindykin on samaa mieltä...
Suunnittelimme viikon päästä lähtevämme Stall Sandbackenin estekisoihin hyppelemään. Myös yhdet kenttäkisat Niinisalossa on nyt tiedossa. Sinne ajattelimme lähteä minä Hiirillä 5-6v hevosten harraste tasoiseen luokkaan ja Mari Anubiksella tutustumisluokkaan, joka on jo astetta haastavampi.

Niinhän sitä sanotaan, että jos ei pärjää koulussa, pitäää siirtyä esteille. Jos ei esteillä pärjää, niin kenttäään. Jos ei sielläkään onnistu niin jäljelle jää suokkiluokat! (Ja sen jälkeen on vaan huono) :D

Muuten arki rullaa oikein mukavasti. Projektiheppojen kanssa on edistytty kivasti. Jerry & Willouw ovat harjoitelleet vähän juoksutusta ja niitä on talutellu yms ja tamman kanssa harjoiteltiin eilen perusapuja. Otimme ensimmäset raviaskeleet, tehtiin kaikenlaisia kuvioita ja mm. Kyran aakosia. Alla pieni pätkä n. viikko sitten Sheban kanssa touhuilusta.

tiistai 19. elokuuta 2014

Sheban edistymistä

Pakko nyt tännekkin hehkuttaa miten hienosti Sheba on edistynyt! (Jos joku ei nyt tiedä, niin Sheba on 6v arabitamma joka on meillä koulutuksessa ja myynnissä). Tullessaan tamma oli elänyt koko elämänsä samassa paikassa ja laumassa. Aluksi se pelkäsi ja säikkyi joka asiaa. Jo pelkkä satulan näkeminenkin sai aikaan järjettömän paniikin. Noin kuukausi sitten aloitimme koulutuksen, joka ei aluksi oikein sujunut. Nyt kun Sheba hieman rentoutui, pääsimme heti ison askeeleen eteenpäin.
Jos hevonen on joka hetki vain stressantunut ja jännitttää, ei se silloin voi oppiakaan mitään.
Haimme viime viikolla Siirin kasavattajalta 2 ponipoikaa, Jerry & Ville. Willow Man eli "Ville" jää meille pysyvsti - vielä ei tosin tiedä mitä sillä tehdään, myydäänkö eteenpäin, yritetäänkö saada tuntiponia tai omaa kisaratsua. No, aika näyttää. Toinen poni Jerry tulee vain koulutukseen.

Sheban kanssa ollaan nyt siis touhuttu kaikenlaista! Viime viikon ohjelmana on ollut juoksuttamista, ohjasajoa, selkäännousu harjoituksia, maastokävelyitä ja lastausharjoittelua. Juoksutuksen opettelu on oikein hyvällä mallilla. Tamma tekee hyviä, sujuvia siirtymisiä askellajista toiseen ja askellajin sisällä, ja pysähdykset ja suunnanvaihdot onnistuu myös. Juoksutus on muodostunut sille jo niin rutiiniksi, että jos se alkaa jännittää, jo ympyrälle lähettäminen saa sen rentoutumaan.
Satula ei ole enään mikään juttu, mutta selkään nousu harjoittuksissa on hitusen jännittynyt. Tänään kuitenkin jo käveltiin maneesissa ja pujottelin tolppia. Hieno tyttö! <3 Olen niin iloinen kun nyt sujuu hyvin! Kyllä siitä vielä hevonen tulee (..joku päivä).

Seuraavassa postauksessa luvassa enemmän kuvia & videoita ja vähemmän turhaa selittelyä ! Meillä on projektina mm. opetushevosista videot, joissa Mari, Kaisa tms. ratsastaa ja esittelee mitä kaikkea hepat osaa. :)

Olemme käyneet ahkerasti valmennuksissa ja viime viikolla Mari & Kaisa kävivät Stall Sandbackenissa hyppimässä maastoesteitä. Nyt tulevana sunnuntaina olisi tarkoitus suunnata Rauhalan tallille koulukisoihin 4:n ratsukon voimin. Vähän jännittää mitä tulee... Emme ole pitkään aikaan käyneet kisoissa. Palaako mun kisapaniikki, suostuuko Siiri menemään edes radalle asti, käyttäytyykö Hiiri... Onneksi on muutama päivä  aikaa harjoitella ja valmistautua henkisesti (tai saada hermoromahdus) Toivossa on hyvä elää ja silleen..

Muuten, haluaisiko/osaisiko kukaan väsätä meille uutta banneria/ulkoasua? Ulkoasu vaatii nimittäin kipeästi päivittelyä, ja kukaan meistä ei oikein osaa mitään "koodailla". Kaikki apu olisi siis todella tervetullutta!
Loppuun vielä pari kuvaa treeneistä, jottei postaus nyt aivan tekstipainoitteiseksi jää.
- Ama












perjantai 8. elokuuta 2014

Läpiratsastuksia

Mulla on varmaan joku epäonnen viikko meneillään! Tiistaina jouduin lähtemään Jorviin keskellä yötä tiputukseen pahan auringonpistoksen/vatsataudin takia. Eilen Hiiri parin vapaapäivän jälkeen oli vähän virtaisa ja päädyin maistelemaan kentän pohjaa. Tänään sitten otesin, että oikea jalkani on käyttökelvoton, ja nyt epätoivoisesti yritän selviytyä keppien kanssa. Että kyllä taas hyvin sujuu.. Mitäköhän huomenna?

No, palataas asiaan, eli tallin tapahtumiin ja kuulumisiin. Eilen Sini tuli jälleen pitämään Kaisalle Vikellä estevalmennusta. Sen jälkeen oli vuorossa Anubiksen, Afektin ja Cesarin läpiratsastus.

Kaisa & Wigi
Valitettavasti olen kadottanut kamerasta laturin, joten kuvia ja videoita ei saatu. :( Oli tosi mielenkiintoista katsoa läpiratsastuksia, sillä Sini selittää koko ajan mitä on tekemässä ja miksi. Anubiksella tavoite oli saada heppa hieman aktivoitumaan ja varsinkin laukassa reilusti lyhennettyä ja laukkaamaan enemmän takaosansa päällä. Anubis on vähän hidas reagoimaan, ja yleensä vain ulkopuolista ärsykkeistä ja esim. kisapaikoilla "herää", jolloin se on hetken tosi kevyt ja hyvä ratsastaa. 

Afektilla ravi ja käynti oli hyvää ja laadukasta. Afekt on reipas ja miellyttämishaluinen hevonen, joka tekee sen mitä pyydetään. Sille vaikeaa olivat laukan nostot, mutta laukka itsessään oli ihan hyvää ja pyörivää. Voiman puutteesta johtuvaa tämäkin.. Treeniä, treeniä! ;)

Afekt
Ceasarin suurimmat ongelmat olivat passikäynti ja nelitahtinen laukka. Käynti korjattiin siten, että passi rikottiin aina väistätyksellä. Sini myös teki paljon taivutteluja ja ympyrätöskentelyä. Laukassa täytyi koko ajan varmistaa, että laukka pyöri, hevonen oli aktiivinen ja kantoi itsensä. Cesar kyllä näytti tosi hienolta, kun se kerrankin liikkui kunnolla! Ratsastuksen jälkeen Sini totesi, että on kyllä enemminkin Vaativan tason heppa kuin heB-A. Siinä meille uusi kisaheppa koulupuolelle, jos sitä vaan joskus oppisi ratsastamaan... :D Nythän olemme vaan estepuolella sillä kisailleet 80-100 cm luokkia. Saa nyt nähdä, mitä syksyn edetessä keksimme... Leirikesä alkaa olla lopuillaan ja "paluu normaaliin" odottaa. Vakkari iltatunnit alkoivat maanantina, ponikerho käynnistyy vasta ensi viikolla. Vähän haikeaa sinänsä kesän loppuminen.. Onneksi syksy tuo tullessaan uusia tuulia. Esimerksi meille on pari ponia tulossa koulutettavaksi ja Memma tulee kotiin jossain vaiheessa ! Nyt on myös aika päivitellä valmennus suunnitelmia ja kisakalenteria. Ensi viikolla menemme Sandikseen hyppäämän maastoesteitä ja Sini ja Tanja tulevat pitämään valmennuksia. 18.8 suuntaamme Ypäjälle kenttäkisoihin, ja kuun lopussa on tallin omat kisat. Kaikkea kivaa siis luvassa, nyt vaan iloisin mielin kohti syksyä!



Muoto-asiaa


On keskusteltu paljon siitä, mikä on hevoselle oikea muoto? Aiheesta löytyy satoja kirjoituksia ja mielipideitä. Kirjoitan tätä postausta enemminkin itselleni, mutta päätin nyt laittaa julkiseksi, jos tästä sattuisi olemaan jollekkin apua tai hyötyä. Toivon teiltä kommentteja ja keskustelua (asiallista sellaista)! :)
Muoto on aika laaja käsite, ja sillä tarkoitaan siis hevosen kaulan asentoa. On monia erilaisia muotoja (vrt. lännenratsastuksesa vaadittava pitkä moto ja kouluratsastuksen koottu muoto).

Eteen-alas ei ole työskentelymuoto, vaan venytys. Siinä hevonen venyttää kaulaansa eteen alas kevyellä tuntumalla. Samalla se pyöristää selkänsä ja polkee alleen. Eteen-alas tulisi tehdä käynnissä tai rauhallisessa ravissa, etujalkojen rasituksen välttämiseksi.

Kuolaimen alla Hevonen liian syvässä muodossa "rutussa". Niska ei ole korkeimpana kohtana, vaan "kaula on katki" keskeltä. Hevonen ei hyväksy/pakenee kuolaintuntumaa, tulee tyhjäksi ja on etupainoinen. Turpa on luotilinjan takana.

Kuolaimen päällä Hevonen on jännittynyt. Se laskee selän notkolle ja välttelee kuolainta nostamalla päätään korkealle. Saattaa purra kiinni kuolaimeen.

Kuolaimella / kuolaintuella hevonen optimaalisessa työskentelymuodossa. Se on myödännyt niskastaan, ja turpa on luotiviivalla tai hieman sen edessä. Niska on korkeimpana kohtana. Hevonen tuntuu pehmeältä, taipuistalta ja kevyeltä. Se, kuinka korkeassa muodossa hevonen pystyy itseään kantamaan, riippuu hevosen iästä, koulutustasosta, rakenteesta jne.

Meidän Siiri-poni kulkee helposti tosi lyhyessä ja korkeassa muodossa, sillä se on rakenteeltaan neliömäinen, ryhdikäs ja kaula on korkealle kiinnittynyt. Marin puoliverinen Anubis puolestaan menisi mielummin pitkässä ja matalassa muodossa, sillä se on rakenteeltaan pitkärunkoinen ja -kaulainen. Se on paljon vaikeampi saada lyhennettyä. Joillekkin hevosille kokoaminen on rakenteen puolesta lähes mahdotonta, kuten Simba-ponillemme. Sillä on kaula todella matalalle kiinnittynyt ja se on rakenteeltaan etupainoinen ja "alamäkeen menevä". Korkea muoto ei kuitenkaan aina ole hyvä, vaan muotoja pitäisi pystyä vaihdella tarpeen tullen! Hevosen muodon tulee olla säädeltävissä. Esimerkiksi Siirille on paljon vaikeampaa kulkea matalassa muodossa. Sanotaan, ettei hevosta saisi ratsastaa viittä minuuttia kauempaa samassa muodossa. Muutoin hevosen lihakset voivat väsyä ja kipeytyä.

Hyvä muoto on oikean ratsastuksen tulos, ei tavoite.